Kaksi tärkeää lausetta

Pietari-sarjan lisäksi kirjoitan myös muista elämän kokemuksista.
 
Kiirehdin ruoanpalautusjonossa ja kolautin omalla jalallani vahingossa edellä jonottavan naisen kantapäätä. En ehtinyt sanoa mitään, kun kantapään omistaja kääntyi ja sanoi ytimekkäästi ”sori”. Olin niin hölmistynyt tilanteesta, etten osannut vastata mitään. Minunhan se tässä piti ”sori” sanoa!

Huomasin jo muinoin, että on olemassa kaksi samankaltaista lausetta, joita voi vastaavissa tilanteissa sanoa. Toinen on ”anna anteeksi” ja toinen ”olen pahoillani”. Niitä käytetään lähes synonyymeina, vaikka niiden merkitys on erilainen. Erityisen outoa on se, että tämä ”anna anteeksi” on muuttunut muotoon ”anteeksi”. Alkuperäiseen muotoon pitäisi tietenkin vastata: ”minä annan sinulle anteeksi”, kun nykyään me vastaamme tuohon lyhyempään muotoon ”joo, ei se mitään.” Anteekseja me emme enää osaa antaa. Mutta mikä on ”anteeksi”? Mitä se on se asia, joka meidän pitää antaa?

Onkin mielenkiintoista, että ”anteeksi” tulee muinaissuomalaisesta ”anne”-sanasta, joka tarkoittaa lahjaa. Loukattuaan toista, loukkaaja siis pyytää itselleen lahjaa! Mutta mikä se lahja on? Tulin joskus siihen tulokseen, että se on molemminpuolinen sovinnon lahja: anteeksi on lahja vastaanottajalle, koska hän saa toisen sanomaan ja antamaan ”anteeksit”. Mutta se on myös lahja antajalle, koska hän saa synninpäästön sanojensa jälkeen. Tai siis jos saa – jos me annamme anteeksit.

Informaation kulku anteeksiannon tapahtumissa on kuitenkin kääntynyt yhteen suuntaan: me, loukattuaan läheisimpiämme, hoemme anteekseja ja oletamme, että tuo toteamus riittää. Me vain sanomme ”anteeksi” ja jatkamme matkaamme. Tosiasiassa tuossa on kuitenkin vain puoli pyyntöä, joka vaatii kommunikaation – eli toisen ihmisen vastauksen, joka päästää meidät pahasta.

Kantapään omistaja ei kuitenkaan pyytänyt anteekseja, vaan ilmoitti olevansa pahoillaan (sorry). Mitä minun olisi pitänyt sanoa – varsinkin, kun minä olin se osapuoli, jonka olisi pitänyt olla pahoillaan? ”Hyväksyn sinun pahainolosi”? Tai kenties ottaa pahainolo omalle vastuulleen? Mutta hiljaisuudessa en osannut mutista mitään. Jätin lahjani, joka ei maksanut minulle mitään, antamatta.

Pahoittelen. Ensi kerralla sanon jotain.

Kirjoitettu 30. tammikuuta vuonna 2013.