Stalinin hirmuteot tulevat ilmi –
Egypti ottaa valtaansa Suezin kanavan –
Marokko itsenäistyy Ranskasta –
ja Pyynikin uimahalli valmistuu samana kalenterivuonna.
Olkoot.
Se siitä historiasta.
Nyt pyörä jää telineeseen ja bussikortti piipittää: portti avautuu ja paljastan sukupuoleni astumalla elektroniikan vetämistä ovista miesten puolelle.
Saunan puolella on yllättäen uusi ratkaisu: vesiputkilla viilennettyjen kaakeleiden toimimattomuuden johdosta kaupungin viisaat ovat sitten menneet hankkimaan puiset lauteet. Puiset lauteet kaakelien päällä ja jostain syystä puista paneelikattoa pitää paikallaan kaksi lattiasta ulottuvaa tolppaa.
Minä olen ammattilainen!
Minä en ymmärrä, mutta voin paljastaa salaisuuden: se, mistä miehet puhuvat aina yleisessä saunassa, on sauna itse – tai tarkemmin sanottuna se, miten jokainen suomalainen (puhuja itse) on maailman paras ammattilainen arvioimaan saunaa. ”Hankkivat sitten puiset lauteet” – kuiskaa alaston saunoja, johon me muut toteamme kuorossa: niin, niin sitten hankkivat. Nyökyttelemme viisaan oloisina ja mietimme hiljaa mielissämme: onneksi me olemme näissä asioissa ammattilaisia.
HöHHöH
Altaiden päädyissä olevaa tiiliseinää koristaa kolme nelimetristä alastonta ihmisfiguuria, teos nimeltä Versio, jonka keramiikkataiteilija Olavi Valavuori toteutti sinivihreästä italialaisesta mosaiikista kaksi vuotta varsinaisen uimahallin valmistumisen jälkeen. Versio ei kuitenkaan ole ainoa uimahallin lähiympäristössä majaileva teos: Tampereen kaupunki järjesti vuonna 1960 kilpailun suihkukaivoveistoksen hankkimiseksi Uimahallitalon puistikkoon ja voittajaksi selviytyi Eila ”Sibelius-monumentti” Hiltusen kuparinen tuotos Veden alla, joka on Suomen ensimmäinen hitsaamalla tehty julkinen taideteos.
Suihkukaivon ja vesialtaan ylle asennetusta teoksesta, sittemmin kirjasto Metsoon siirretystä teoksesta suomenruotsalainen taidehistorioitsija Göran Shild intoutui runoilemaan seuraavin sanoin: ”Kuparinauhat, joista hahmot on tehty kuin anatomiset mallinuket, lisäävät liukuvan liikkeen ja vedenalaisten heijastusten tuntua. Kokonaisuus on eräänlainen kolmiulotteinen luonnollista kokoa oleva graafinen piirros, mitä tyylikkäintä veistoksellista akrobatiaa, uusi muoto ikivanhoista perinteistä, joita olisi arvostettu sekä hellenismin että barokin aikakaudella."
HöHHöHHöHööö
Kirkas vesi kohisee korvissa ja yritän olla zen: nirvana: enkä minä ole: altaan päässä siintää tummien kaakeleiden muodostama merkki, 3, joka vaivuttaa järkähtelemättömällä muuttumattomuudellaan kokijan ja subjektin ei-mihinkään:
enkä minä ajattele, enkä minä ajattele, enkä minä ajattele, mutta kädet ja jalat sanovat kuorossa:
Splät, splät ja splät.
Toistuvan räpiköinnin, heikon esityksen ja väärällä tekniikalla siivittämän rasituksen jälkeen kuntouimareille varattu rata saa vaihtua uimahallia vuosina 2007-2012 riepotelleen remontin jälkeen asennettuun porealtaaseen, jossa täytyy painaa samaan aikaan kahta yli kahden metrin etäisyydellä olevaa nappia, jos haluaa veden olevan poreista.
Vesi porisee, minä olen itse rentoutus ja
HöHHöHHöHööö!!!
ja ja ja yhtäkkiä minä ymmärrän mistä tuo kertomustani jatkuvasti läpäisevä ääni tulee: porealtaan toisella puolella loikoilee kaksi noin yläasteikäistä nuorta, joiden keskustelumuoto koostuu höhöttävästä naurusta. Kuvailen äänen - se on tällainen: lyhyt, piikikkään rytmikäs ja jatkuvasti aina vain uudelleen ääneen räjähtävä. Kohta lukija pääsee ihan itse taas todistamaan ääntä, kun porealtaan näköyhteydessä olevalle ponnahduslaudalle kiipeää turkkilainen maahanmuuttaja, joka viisi (5) sekuntia myöhemmin liukastuu rampin päässä yrittäessään (4) tehdä vaikutusta uimatovereihinsa:
(3) Liike
(2) Vauhti
(1) Hyppy
HöHHöHHöHööö!!!!!!
Äänen esiintymistiheys on noin HöH viisi sekuntia ja jokaisen viiden sekunnin väliin HöH ei mahdu mitään asiallista dataa – mikään ei HöH ole varsinaisesti hauskaa eikä ääni HöH kutsu lämpimän yhteiseen ja jaettuun nauruun: oikeastaan HöH kaikkea muuta: rentoutumisen epäonnistuessa HöH käännän toisenkin verisen poskeni ja palaan saunaan lämmittelemään, mutta sitä ennen selkääni HöH ruoskii vielä kerran kaikuvan vääristynyt lyhyt, piikikkään rytmikäs ja aina van uudelleen räjähtävä
HöHHöHHöHööö!!!!!!!!!
Ei saatana naurata yhtään, vaikka ammattilaiset hokevat yhteen ääneen: menivät sitten hankkimaan puiset lauteet. Huomasitteko, että he katkaisivat jäähdytyslämmön myös näistä selkänojista? Ei nää ole ikinä olleet näin kuumia! Ei näihin voi nojailla enää ollenkaan! Ei taas kaupungin miehet osaa mitään! Minä vielä muistan kun tämä uimahalli avattiin! KYLLÄ ENNEN EEUUTA KAIKKI OLI
HöHHöHHöHööö!!!!!!!
ja siinä paholaisen lähettiläät missä mainitaan: helvetin kuumuuksissa äiti teresasta kuoriutuu piru, joka näkee punaisen kaikkialla: kaksi typerän höhöttävää suuta, jotka loiskuttavat limaa lauteille aina kun aaltoliikkeen kuuloelinten kautta aiheuttama kuuloaistimus purkautuu jostain idiotismin ja imbesilliyden taikamaailmasta – tähänkö vuosituhansien kehitys on vienyt jalon ihmisen? Tämänkö olemme saavuttaneet? Käsittämättömät luolamiesten äänähdykset? Eikö Olavi Valavuoren, Eila Hiltusen tai Göran Shildin teoilla ole ollut mitään merkitystä ihmisen ylevöittämisessä? Entä mitä tapahtuu seuraavaksi – keksiikö joku meistä pyörän uudelleen, jotta voisimme taas työntää toisemme alas jyrkänteeltä? SALLIKAA MINUN HEITTÄÄ ENSIMMÄINEN --
Anteeks, mutta mitää sää oikei teet?
Minäkö?
Sauna tyhjenee asiantuntijoista ja meitä jää vain me – siis kolme suuta, joista kaksi tahtoo tietää vastauksen kysymykseen. Hölmistyn yllättävästä tilanteesta ja onnistun sössöttämään, että enhän minä mitään. Een minä mitään! Ajattelin vaan... EI ME PUHUTTU SULLE. Sä oot pelkkä alisteinen hahmo, pelkkä kärpäsen paska vaan. Me kysyttiin meiän kysymys implisiittiseltä kertojalta. Narrato lookia on kato meilleki tuttua ja me halutaan tietää, että millä oikeudella sää oikein reepresentoit meiät nauraviks idiooteiks? Tiesitsää että mekin ollaan ihmisii – ihan saman laista lihaa ja ajatuksia ku sääkin! Kuka anto tehdä susta tommosen opjektiivisen jumal hahmon, joka nimittää itsensä äiti teresaks? Onks sulla jotain ongelmii häh?
HöHHöHHöHööö!!!
Näätsä ku toi vihta housu pelkää? Se johtuu siitä, että kerrankin spotti on suunnattu sen kasvoille! Nyt loppu meiän passiivinen rooli tässä kertomuksessa, me otetaan valta sulta. Eka sut pitä riisua kuvailulla. Vittu tollanen saatanan hintelä hintti, keskitys leirin asukki, joka imee vielki mamman rintaa. Luuta ja nahkaa, sinisiä veri suonia ja naama värkki niin helvetin ruma, ettei toi kelpais ees heppi pystyssä jolkottaville rekka kuskeille, jotka harhailee kiimoissaan sysi pimeässä forssan yössä. Jätkä on niin vitun luuseri, että buddhaki ois viisauksien sijasta vaan oksentanu päälle pelkkää harmaata limaa ja tokassu pyyhkiessään suu piäliään verhoihin, et sori mään, mut sulle tie nirvanaan pysyy kiinni nyt ja aina!
HöHHöHHöHööö
Turha yrittää juosta kotiis häntä koipien välissä! Sulla on sisälläs mätää ihan yhtä paljo ku meilki – et vaan pysty myöntää sitä! Ihminen vaan on tämmönen, mut sul on näitä sun rakkait sanojas vaan ittes ruoskimiseen! Eks se oo vähä teko pyhää? Luuletsä etnää sun omat ajatukset jättää sut rauhaan, jos sää raapustat tän kaiken ylös? Eihän tää oo tarina meistä, me ollaan vaan tämmössii yks ulotteisii hahmoja - tää on tarina susta, niin ku aina! Kyse on aina vaan susta! On siinäki meillä filantrooppi!
HöHHöH
Kylmä suihku ja voi helvetti sentään.
Pojat ovat aivan oikeassa: minä olen syyllinen. Noudatan muodollisesti lakia, mutta ajatuksissani huoraan työntämällä ihmisiä kallion reunalta alas – ja mitä siihen riitti? Yksi höhöttävä nauru? Eikö ihmiset saa enää edes nauraa tässä maailmassa? Minkälaisen diktatuurin olen oikein luonut? Entä millainen hirmuhallitsija minusta on oikein tullut?
HöH
Piilotan sukupuoleni, nostan polkupyöräni ja jätän taakseni vuoden 1956, jolloin
Pyynikin uimahalli valmistui –
Egypti ottaa valtaansa Suezin kanavan –
Marokko itsenäistyy Ranskasta –
ja Pyynikin uimahalli valmistuu samana kalenterivuonna.
Olkoot.
Se siitä historiasta.
Nyt pyörä jää telineeseen ja bussikortti piipittää: portti avautuu ja paljastan sukupuoleni astumalla elektroniikan vetämistä ovista miesten puolelle.
Saunan puolella on yllättäen uusi ratkaisu: vesiputkilla viilennettyjen kaakeleiden toimimattomuuden johdosta kaupungin viisaat ovat sitten menneet hankkimaan puiset lauteet. Puiset lauteet kaakelien päällä ja jostain syystä puista paneelikattoa pitää paikallaan kaksi lattiasta ulottuvaa tolppaa.
Minä olen ammattilainen!
Minä en ymmärrä, mutta voin paljastaa salaisuuden: se, mistä miehet puhuvat aina yleisessä saunassa, on sauna itse – tai tarkemmin sanottuna se, miten jokainen suomalainen (puhuja itse) on maailman paras ammattilainen arvioimaan saunaa. ”Hankkivat sitten puiset lauteet” – kuiskaa alaston saunoja, johon me muut toteamme kuorossa: niin, niin sitten hankkivat. Nyökyttelemme viisaan oloisina ja mietimme hiljaa mielissämme: onneksi me olemme näissä asioissa ammattilaisia.
HöHHöH
Altaiden päädyissä olevaa tiiliseinää koristaa kolme nelimetristä alastonta ihmisfiguuria, teos nimeltä Versio, jonka keramiikkataiteilija Olavi Valavuori toteutti sinivihreästä italialaisesta mosaiikista kaksi vuotta varsinaisen uimahallin valmistumisen jälkeen. Versio ei kuitenkaan ole ainoa uimahallin lähiympäristössä majaileva teos: Tampereen kaupunki järjesti vuonna 1960 kilpailun suihkukaivoveistoksen hankkimiseksi Uimahallitalon puistikkoon ja voittajaksi selviytyi Eila ”Sibelius-monumentti” Hiltusen kuparinen tuotos Veden alla, joka on Suomen ensimmäinen hitsaamalla tehty julkinen taideteos.
Suihkukaivon ja vesialtaan ylle asennetusta teoksesta, sittemmin kirjasto Metsoon siirretystä teoksesta suomenruotsalainen taidehistorioitsija Göran Shild intoutui runoilemaan seuraavin sanoin: ”Kuparinauhat, joista hahmot on tehty kuin anatomiset mallinuket, lisäävät liukuvan liikkeen ja vedenalaisten heijastusten tuntua. Kokonaisuus on eräänlainen kolmiulotteinen luonnollista kokoa oleva graafinen piirros, mitä tyylikkäintä veistoksellista akrobatiaa, uusi muoto ikivanhoista perinteistä, joita olisi arvostettu sekä hellenismin että barokin aikakaudella."
HöHHöHHöHööö
Kirkas vesi kohisee korvissa ja yritän olla zen: nirvana: enkä minä ole: altaan päässä siintää tummien kaakeleiden muodostama merkki, 3, joka vaivuttaa järkähtelemättömällä muuttumattomuudellaan kokijan ja subjektin ei-mihinkään:
enkä minä ajattele, enkä minä ajattele, enkä minä ajattele, mutta kädet ja jalat sanovat kuorossa:
Splät, splät ja splät.
Toistuvan räpiköinnin, heikon esityksen ja väärällä tekniikalla siivittämän rasituksen jälkeen kuntouimareille varattu rata saa vaihtua uimahallia vuosina 2007-2012 riepotelleen remontin jälkeen asennettuun porealtaaseen, jossa täytyy painaa samaan aikaan kahta yli kahden metrin etäisyydellä olevaa nappia, jos haluaa veden olevan poreista.
Vesi porisee, minä olen itse rentoutus ja
HöHHöHHöHööö!!!
ja ja ja yhtäkkiä minä ymmärrän mistä tuo kertomustani jatkuvasti läpäisevä ääni tulee: porealtaan toisella puolella loikoilee kaksi noin yläasteikäistä nuorta, joiden keskustelumuoto koostuu höhöttävästä naurusta. Kuvailen äänen - se on tällainen: lyhyt, piikikkään rytmikäs ja jatkuvasti aina vain uudelleen ääneen räjähtävä. Kohta lukija pääsee ihan itse taas todistamaan ääntä, kun porealtaan näköyhteydessä olevalle ponnahduslaudalle kiipeää turkkilainen maahanmuuttaja, joka viisi (5) sekuntia myöhemmin liukastuu rampin päässä yrittäessään (4) tehdä vaikutusta uimatovereihinsa:
(3) Liike
(2) Vauhti
(1) Hyppy
HöHHöHHöHööö!!!!!!
Äänen esiintymistiheys on noin HöH viisi sekuntia ja jokaisen viiden sekunnin väliin HöH ei mahdu mitään asiallista dataa – mikään ei HöH ole varsinaisesti hauskaa eikä ääni HöH kutsu lämpimän yhteiseen ja jaettuun nauruun: oikeastaan HöH kaikkea muuta: rentoutumisen epäonnistuessa HöH käännän toisenkin verisen poskeni ja palaan saunaan lämmittelemään, mutta sitä ennen selkääni HöH ruoskii vielä kerran kaikuvan vääristynyt lyhyt, piikikkään rytmikäs ja aina van uudelleen räjähtävä
HöHHöHHöHööö!!!!!!!!!
Ei saatana naurata yhtään, vaikka ammattilaiset hokevat yhteen ääneen: menivät sitten hankkimaan puiset lauteet. Huomasitteko, että he katkaisivat jäähdytyslämmön myös näistä selkänojista? Ei nää ole ikinä olleet näin kuumia! Ei näihin voi nojailla enää ollenkaan! Ei taas kaupungin miehet osaa mitään! Minä vielä muistan kun tämä uimahalli avattiin! KYLLÄ ENNEN EEUUTA KAIKKI OLI
HöHHöHHöHööö!!!!!!!
ja siinä paholaisen lähettiläät missä mainitaan: helvetin kuumuuksissa äiti teresasta kuoriutuu piru, joka näkee punaisen kaikkialla: kaksi typerän höhöttävää suuta, jotka loiskuttavat limaa lauteille aina kun aaltoliikkeen kuuloelinten kautta aiheuttama kuuloaistimus purkautuu jostain idiotismin ja imbesilliyden taikamaailmasta – tähänkö vuosituhansien kehitys on vienyt jalon ihmisen? Tämänkö olemme saavuttaneet? Käsittämättömät luolamiesten äänähdykset? Eikö Olavi Valavuoren, Eila Hiltusen tai Göran Shildin teoilla ole ollut mitään merkitystä ihmisen ylevöittämisessä? Entä mitä tapahtuu seuraavaksi – keksiikö joku meistä pyörän uudelleen, jotta voisimme taas työntää toisemme alas jyrkänteeltä? SALLIKAA MINUN HEITTÄÄ ENSIMMÄINEN --
Anteeks, mutta mitää sää oikei teet?
Minäkö?
Sauna tyhjenee asiantuntijoista ja meitä jää vain me – siis kolme suuta, joista kaksi tahtoo tietää vastauksen kysymykseen. Hölmistyn yllättävästä tilanteesta ja onnistun sössöttämään, että enhän minä mitään. Een minä mitään! Ajattelin vaan... EI ME PUHUTTU SULLE. Sä oot pelkkä alisteinen hahmo, pelkkä kärpäsen paska vaan. Me kysyttiin meiän kysymys implisiittiseltä kertojalta. Narrato lookia on kato meilleki tuttua ja me halutaan tietää, että millä oikeudella sää oikein reepresentoit meiät nauraviks idiooteiks? Tiesitsää että mekin ollaan ihmisii – ihan saman laista lihaa ja ajatuksia ku sääkin! Kuka anto tehdä susta tommosen opjektiivisen jumal hahmon, joka nimittää itsensä äiti teresaks? Onks sulla jotain ongelmii häh?
HöHHöHHöHööö!!!
Näätsä ku toi vihta housu pelkää? Se johtuu siitä, että kerrankin spotti on suunnattu sen kasvoille! Nyt loppu meiän passiivinen rooli tässä kertomuksessa, me otetaan valta sulta. Eka sut pitä riisua kuvailulla. Vittu tollanen saatanan hintelä hintti, keskitys leirin asukki, joka imee vielki mamman rintaa. Luuta ja nahkaa, sinisiä veri suonia ja naama värkki niin helvetin ruma, ettei toi kelpais ees heppi pystyssä jolkottaville rekka kuskeille, jotka harhailee kiimoissaan sysi pimeässä forssan yössä. Jätkä on niin vitun luuseri, että buddhaki ois viisauksien sijasta vaan oksentanu päälle pelkkää harmaata limaa ja tokassu pyyhkiessään suu piäliään verhoihin, et sori mään, mut sulle tie nirvanaan pysyy kiinni nyt ja aina!
HöHHöHHöHööö
Turha yrittää juosta kotiis häntä koipien välissä! Sulla on sisälläs mätää ihan yhtä paljo ku meilki – et vaan pysty myöntää sitä! Ihminen vaan on tämmönen, mut sul on näitä sun rakkait sanojas vaan ittes ruoskimiseen! Eks se oo vähä teko pyhää? Luuletsä etnää sun omat ajatukset jättää sut rauhaan, jos sää raapustat tän kaiken ylös? Eihän tää oo tarina meistä, me ollaan vaan tämmössii yks ulotteisii hahmoja - tää on tarina susta, niin ku aina! Kyse on aina vaan susta! On siinäki meillä filantrooppi!
HöHHöH
Kylmä suihku ja voi helvetti sentään.
Pojat ovat aivan oikeassa: minä olen syyllinen. Noudatan muodollisesti lakia, mutta ajatuksissani huoraan työntämällä ihmisiä kallion reunalta alas – ja mitä siihen riitti? Yksi höhöttävä nauru? Eikö ihmiset saa enää edes nauraa tässä maailmassa? Minkälaisen diktatuurin olen oikein luonut? Entä millainen hirmuhallitsija minusta on oikein tullut?
HöH
Piilotan sukupuoleni, nostan polkupyöräni ja jätän taakseni vuoden 1956, jolloin
Pyynikin uimahalli valmistui –
Marokko itsenäistyi Ranskasta –
Egypti otti valtaansa Suezin kanavan –
ja Stalinin hirmuteot tulivat ilmi.
