Olivetti Lettera 22

Pietari-sarjan lisäksi julkaisen täällä blogissa myös muita lyhyitä kertomuksiani. Tämä seuraava on kirjoitettu kirjoituskoneella.

 

Olivetti Lettera 22

Koskin sinuun ja aloitin kertomuksen: jokaisen kirjaimen halusin tuntea sormellani, mutta en tuntenut tilanteeseen sopivia sanoja. Kesken rakkauden vaadit minulta lauseita, joita minun piti huohottaa sinun mekaaniseen korvaasi. Kun hengähdin tai pidin taukoa, me lakkasimme ja jäljelle jäi typerä tuijottava paperi – juuri samanlainen, kuin viereisessä pinossa olevat muutkin vastaavat kesyttämättömät ketut lasten kertomuksesta.

Mutta tämä ei ollut lapsille, ei edes alakerran sellaisille. Tiesin naapurin aamuisesta virneestä, että hän kuuli kaiken ja seuraavana yönä hakkasin konettani yhä vain kiihkeämmin.

Häätöpaperien tullessa postiluukusta tunsin, että vihdoinkin olin elämässäni onnistunut edes jossakin asiassa.